Sukututkimuksen teossa netti on paras ja kätevin apuväline. Sinun ei siis tarvitse siirtyä penkomaan pölyisiä arkistoja ja tiirailemaan vaikeasti kirjailtuja kirjoja, vaan nykyään monet asiat selviävät heti kotisohvan mukavuudesta. Tänä päivänä moni suomalainen onkin innostunut juuri sukututkimuksesta ja sen tarjoamasta mahdollisuudesta kurkistaa oman perheen historiaan. Harvalle kuitenkaan netti on ensimmäinen lähde, joka tulisi mieleen sitä tehdessä.
Netti käsitetään enemmänkin viihteen välineeksi. Siellä voidaan seurata urheilua, kuunnella radiota, vaihdella kuulumisia kavereiden kanssa tai pelata kaikenlaisia rahapelejä. Suomalaiset ovat yleisestikin ottaen innokkaita pelureita, jotka tietävät esimerkiksi miksi kannattaa suosia uusia nettikasinoita: ne ovat parhain paikka nauttia uusimmista peleistä. Miksei netti olisi siis myös parhain lähde sukututkimukseen?
Netin mukaantulo on herättänyt nuoret
Aikaisemmin sukututkimus oli aikaa vievää puuhaa, jota pidettiinkin enemmänkin vanhempien ja eläkeläisten ajanvietteenä. Heillä kun tuntuu olevan aikaa istua ja tutkia tuntikaupalla vanhoja arkistoja ja kirjoja. 2010-luvulla kansainväliset sivustot, kuten MyHeritage, herättivät sukupuun tutkimisen kipinän myös nuoremmissa sukupolvissa. Netti mahdollisti sen, että sukupuu voidaan luoda visuaalisesti useilla sivustoilla ja samalla arkistoja on siirretty digitalisoituina nettiympäristöön.
Huomattiin, ettei tarvitsekaan lähteä edes kotoa mihinkään, vaan sukuhistoriaa pystyi penkomaan ihan mistä vain. Sukupuun luomista tarjoavat palvelut ovat monesti alussa ilmaisia tietyn kokeilujakson ajan, mutta voit joutua maksamaan palveluista myöhemmin. Esimerkiksi MyHeritage tarjoaa myös mahdollisuuden tutkituttaa DNA:nsa, jolloin voidaan saada tarkempi ja jopa pidempiaikaisempi tulkinta henkilön etnisyydestä ja juurista.
Sosiaaliseen mediaan on ilmestynyt sukututkimusryhmiä
Netti ei ole pelkästään paikka hakea tietoa, vaan myös keino löytää samanmielisiä harrastajia. Erityisesti sosiaalinen media on kunnostautunut tällä saralla. Nykypäivänä sieltä on mahdollista löytää ryhmiä melkeinpä mistä tahansa aiheesta, oli sitten kyse sukututkimuksesta tai vaikkapa jostain kaupungista. Ihmiset tykkäävät yhdistyä ja muodostaa ryhmiä, joilla on samoja mielenkiinnon kohteita.
Sukututkimusryhmissä voidaan jakaa vinkkejä siitä, mistä voisi löytää tietoa kyseisestä suvusta tai yleisesti hyviä tietolähteitä. Lisäksi jäsenet voivat pyytää toisiltaan apua tietyssä kaupungissa asuvan sukulaisen jäljittämiseen, jos se on tehtävä fyysisten arkistojen kautta. Lisäksi harrastelijat kokoontuvat yhteen usein ja jakavat innostuksensa uusista löydöksistään muille. Vielä muutama kymmen vuotta sitten tämä ei olisi ollut mahdollista.
Sosiaalisen median käyttäjiä on niin ikään niin paljon ja ihan jokaisesta ikäryhmästä, ettei sukututkimusta tekevien ryhmäkään ole enää mikään homogeeninen ihmismäärä. Harrastelijoita löytyy nimittäin jokaisesta ikäryhmästä ja sukupuolesta, ei pelkästään vanhuksista. Yhtä lailla kaikki he pystyvät keskustelemaan esimerkiksi FB-ryhmissä toisiaan kunnioittaen ja jakamaan kokemuksiaan.
Mitä netistä voi sitten löytyä?
Tärkein sukututkimuslähde Suomessa ovat kirkonkirjat, jotka olivat pitkään ainoat keinot kirjata syntyviä, kuolleita ja naimisiin menneitä. Kirkonkirjat löytyvät nykyään digitaalisessa muodossa helposti. Lisäksi toinen tärkeä ihmisryhmä Suomen historiassa on ollut Karjalan alue ja sen entiset asukkaat. Myös heidänkin tiedot löytyvät nykyään netistä Karjala-tietokannasta, johon on kerätty Karjalan kirkonkirjat vuosilta 1700-1949.
Muita hyviä lähteitä ovat Kansallisarkiston digitaaliarkisto, johon on kerätty vanhoja asiakirjoja digitaalisessa muodossa. Sieltä löytyy myös valtiorikosoikeuden arkistoja, joita voidaan penkoa nimen tai aktin mukaan. Alueellisia syntyneiden, kuolleiden ja vihittyjen tietoja voi taasen löytää parhaiten Suomen Sukututkimusseuran arkistoista. Voit valita yksityiskohtaisesti haluamasi kaupungin ja sen myötä vuosiluvut sekä etsiä ihmisiä nimen, ammatin tai paikan mukaan.
Nettisukututkimuksen vaarat
Netistä löytyvät tiedot on yleensä ihmisten kirjaamia, vaikka ne olisivatkin siirretty digitaaliseen muotoon. Aina kun mukana on ihmistyötä, se voi tarkoittaa inhimillisiä virheitä. Ne on voinut tapahtua jo vuosisatoja sitten tietoja kirjatessa tai siirrettäessä niitä nettiin. Kirjoitusvirheet olivat hyvin yleisiä, joten kannattaa aina kokeilla nimiä erilaisilla kirjoitusasuilla tai laajentaa hakua. Lisäksi joitain tietoja ei ole voitu välttämättä merkitä ollenkaan virallisiin kirjoihin, johtuen kyseisen aikakauden elinoloista, välimatkoista ja jopa sosiaalisesta statuksesta.
Ihan kaikkeen löydettyyn tietoon ei kuitenkaan pidä heti luottaa, vaan tietoa kannattaa aina etsiä useammasta lähteestä. Tietoa voi myös jakaa muiden sukututkimusharrastajien kanssa sekä vertailla muistiinpanoja. Vaikka jotkut tiedot ovat saatavilla netissä, se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että pystyt löytämään kaiken etsimäsi digitaalisesta maailmasta. Joidenkin henkilökohtaisten tietojen jakaminen julkisesti on nimittäin lailla kiellettyjä tai tietyt tiedot voidaan nähdä vain fyysisissä tiloissa.
Miten sukututkimus netissä kannattaa aloittaa
Ihka ensimmäiseksi kannattaa etsiä tietoa sukuhistoriasta netin ulkopuolelta. Kerää kokoon vanhoja valokuvia, juttele elossa olevien isovanhempien ja mahdollisten muiden vanhempien perhetuttujen kanssa, joilla voi olla tärkeää tietoa suvun tapahtumista. Luo jonkinlainen käsitys siitä, ketkä kuuluvat helposti jäljitettävään sukupuuhusi ja kerää kaikki mahdollinen tieto – nimet, asuinpaikat, ammatit – tätä aikaisemmista sukupolvista.
Voit nauhoittaa haastattelusi ja kirjata tällöin helpommin ylös niistä saadun sukupuuhistorian. Käy läpi – luvan kanssa – kaikki isovanhempiesi mahdolliset vanhemmat asiakirjat ja yritä selvittää niistä löytyviä tietoja netistä. Sen jälkeen voit huomata, että viivat alkavat yhdistyä toisiinsa ja vähän ajan päästä olet pystynyt suurentamaan sukupuutasi enemmän ja enemmän. Sukututkimus on yleensä pitkän ajan prosessi ettei siinä kannata myöskään kiirehtiä. Mitä enemmän aikaa käytät tutkimukseen, sitä parempia lopputuloksia saat aikaan.
Sukututkimus auttaa ymmärtämään omaa identiteettiä
Syy, miksi sukututkimusta edelleen tehdään, on se, että sen avulla pyritään luomaan omaa identiteettiä ja ymmärtämään, mistä oikein ollaan lähtöisin. Se on samalla pääsyy siihen, miksi niin monet ovat kiinnostuneet DNA-testien tuomasta selvityksestä siitä, minkä alueen ihmisiä oma geeniperimä sisältää.
DNA-tutkimukset ovat olleet lisäksi tärkeä apuväline ymmärtämään myös sen, ettei kukaan ole nykyään perimältään vain mustavalkoisesti tietyn maan kansalainen, vaan geeneistä voi löytyä jälkiä yllättävienkin alueiden asukkaista. DNA:n selvittäminen ei kuitenkaan tarkoita itsenään sukututkimusta, koska siihen tarvitaan perinteisiä keinoja ja arkistojen tutkimusta. Se on vain yksi lisäväline löytää itsensä.